Etusivu Pieksämäen seudun historiaa Suomen sota 1808-1809
Suomen sodan tapahtumia Pieksämäellä 1808-1809 PDF Tulosta Sähköposti

 

Vauhkonen ampui venäläisen sotilaan

 

Suomen sotaa käytiin 200 vuotta sitten tähän aikaan kesästä eri puolilla Suomea. Torstaina 5.6. näyteltiin perimätietojen mukaan ainakin yksi sodan episodi Pieksämäellä. Asiasta on kaksikin erilaista hieman toisistaan poikkeavaa kertomusta.

Pieksämäen perinnehistoriaan perehtynyt Jaakko Vauhkonen kertoo suvussaan tapahtuman kulkeneen niin, että venäläinen sotaväki oli saapunut paikkakunnalle sunnuntaina 5.6.1808 ja Selkiönkallion luona olisi muuan Kiho Vauhkonen ampunut venäläisen sotilaan. 

Kostoksi venäläiset olivat ajaneet kirkkoväen pappilan riiheen ja uhanneet polttaa heidät sinne, ellei syyllistä löytyisi. Papin rukoiltua armoa oli kirkkoväki vapautettu.

Monet olivat sitten peloissaan lähteneet pohjoiseen menevää tietä aina Pohosjoen yli ja siitä Juurikkasuota myöten länteen ja edelleen Vangasjärven pohjoispään kiertäen tulleet Vilhulan kylään. Sieltä matka oli jatkunut kahtakin mahdollista reittiä edelleen  kotikylään Vanajalle.

Näin oli asiaa kuvannut Jaakko Vauhkosen äidille tämän äiti Ester o.s.Valkonen Vanajalta todeten, että hänen isoisänsä Johan Valkonen oli tapauksessa osallisena.

 

Ampujista on toinenkin tarina

  

Samaisesta tapauksesta on myös hieman edellisestä poikkeava tarina. Tapahtumapaikka ja -aika ovat samoja, venäläinen joukko-osasto saapui Selkiönkallion suunnalta Pieksämäelle sunnuntaina 5.6.1808. Tällöin Fredrik Vauhkonen ja naapuri Väisäsen poika ampuivat kaksi venäläistä sotamiestä Rusalan myllyn rappusille. Heidät haudattiin Alatalon riihen viereen.

Tässäkin tarinassa kirkkoväki ajettiin pappilan riiheen ja uhattiin polttaa sinne, ellei syyllisiä löydetä.
Rusalan emäntä, Fredrik Vauhkosen äiti, oli kielitaitoinen ja yhdessä papin kanssa sai vakuutettua venäläiset kirkkoväen syyttömyydestä ja vapauttamaan heidät. Syyllisiä ei tietenkään koskaan löydetty. Venäläiset jatkoivat matkaa pohjoiseen päin.

Jonkinlainen ampumatapaus on totta kirkkoväen riiheen telkeämisineen, mutta ampujista on siis kaksi tarinaa.
Tapaukseen liittyy myös uskomus, että kirkkoherra Bonsdorff olisikin paennut Matinmäen sydänmaille ja neuvottelut olisikin käynyt komminister Lucander. Tätä tietoa pidetään perättömänä.

 

Pieksämäki säästyi - sen sotilaat eivät
 
Itse Pieksämäen pitäjä ei juurikaan joutunut kärsimään Suomen sodan taisteluista, kertovat tiedot. Sen sijaan Pieksämäen komppania vaelsi sotaväen mukana läpi raskaat koettelemukset lopulliseen perääntymiseen rajan taakse saakka. Lyhyitä kuvauksia löytyy perinnealbumeista. 

Komppanian sotapäiväkirja on säilynyt ja talletettuna Valtionarkistossa odottaen tarkempaa tutkijaansa.
Jonkin verran venäläiset pitäjäläisiltä satikutia saivat, sen lisäksi, että Niku Vauhkonen pamautti yhden kasakan kuoliaaksi.

 

Suurempaa tuhoa pieksämäkeläiset saivat aikaan Surnuinmäessä, missä surmattiin venäläinen sotarahastonhoitajaupseerin ja hänen miehensä. Tästäkään tapauksesta ei juurikaan tietoja ole, vain upseerin hauta kirkonmäellä. Minne joutui suuri rahasaalis, venäläisille sotilaille menossa olleet palkkarahat.

 

Muuten sota-aika oli ankea pieksämäkeläisille, vaikkei taisteluita täällä juuri ollutkaan. Kuolleisuuskin nousi syntyvyyttä suuremmaksi.

 

Ilkka Seppä

(Jaakko Vauhkosen lähteiden perusteella)

Viimeksi päivitetty 24.07.2010 23:46