Etusivu Pieksämäen seudun historiaa Kirjoituksia sota-ajasta 1939-1944 Siirtokarjalaisten muutto ja elo Pieksämäen seudulla
Siirtokarjalaisten muutto ja elo Pieksämäen seudulla sotavuosina 1939-44 PDF Tulosta Sähköposti

 

TÄSS ON MIUN KOKO OMAISUUS, VIISI PIENTÄ LASTA SEKÄ KAHVIPANNU UUS 

 Katsaus siirtokarjalaisten muuttoon ja eloon Pieksämäen seudulla sotavuosina 1939-1944.

Osa I. 

”Varttitunti lähtöaikaa meille silloin annettiin,

Naapurimme heinäkärriin kalliit nyytit kannettiin.
Häipyi rakkaat mannut sekä kotikujan pää,
Sinne kattoin päälle oma taivasläntti jää.
Kyyneleiden määrää en vain enää ole muistanut,
Karjalaisten elon tahtoa ei sota suistanut (Veikko Lavi).”

Monelle pieksämäkeläiselle jäi lapsuudesta mieleen evakoiden lohduttomat, ohikulkevat rivistöt, jotka viikkokaupalla vaelsivat hiljaisina kohti tuntematonta päämäärää. Osa vaeltajista asettui Pieksämän kauppalaan tai ympäristöpitäjiin. Evakkoon lähteneet olivat sotaa paossa, väliaikaisesti poissa kotoaan –ajateltiin. Kukapa voisi uskoa, että kotiin ei enää palattaisi, ei sitä silloin uskoneet karjalaiset, eikä myöskään pieksämäkeläiset.

Miten vieraat, kovan kohtalon kokeneet, karjalan murretta puhuvat ja turvaa hakeneet siviilit otettiin vastaan Pieksämäen seudulla, etenkin kun selvisi, että todellista kotiinpaluuta ei tule. Vastausta on tässä kirjoituksessa etsitty sota-aikana ilmestyneistä kahdesta paikallislehdistä, Pieksämäen Sanomista ja Pieksämäki - lehdestä. Erilaisista poliittisista katsantokannoistaan huolimatta lehdet käsittelivät siirtolaisia samansuuntaisesti; artikkeleissa otettiin syvästi osaa evakkojen kovaan kohtaloon, mutta selkeästi oli havaittavissa myös lehtien yhteinen tehtävä kansalaisten yksituumaisuuden säilyttämisessä ja tulevaisuuden uskon säilyttämisessä.

 

Talvisota syttyy, Karjalan kannaksen siviilit turvaan sisämaahan 

- Talvisota syttyi 30.11.1939.  Kannaksen siviiliväestö haki turvapaikkaa sisämaasta. Ensimmäisiä merkintöjä paikkakunnalle ilmestyneistä siirtolaisista saatiin lukea Pieksämäen Sanomista. Muutaman viikon seudulla majailleista karjalaisista kannettiin jo huolta.

 

15.12.1939. Kolumni.

Kodeistansa ja varsinkin rajaseuduilla sisämaahan siirtyneet ovat useimmat joutuneet aivan outoon ympäristöön. Alussa meni ensimmäinen viikko ja ehkä vielä toinenkin luonnollisesti äkillisesti ja odottamattoman muuton hälinässä ja alkuselviämisessä jokseenkin huomaamatta. Sitä mukaa kuin aika kului ja mielet siirtymisen jälkeen alkoivat palata tasapainoonsa, ilmestyi uusi vaiva mieltä kalvamaan: toimettomuus. On varsin helppoa ymmärtää, mitä se vaikuttaa sellaisiin, jotka ovat tottuneet päivät päästään tekemään työtä.

Onhan tosin jo monin paikoin koetettu järjestää erilaista ohjelmaa, askartelua ja ajanvietettä, jopa radiohetkiäkin, mutta eivät nämä toimenpiteet korvaa toiminnan tarvetta sellaisille, jotka ovat tottuneet ahkeroimaan töissään aamusta iltaan. Suurin osa kotiseudultaan siirretyistä on joutunut maaseudulle, maalaistaloihin. Siellä on varmasti mahdollisuuksia keksiä sellaista työtä, jota siirretty väestö, vaikka se osaksi työkyvyltään onkin heikkoa. Heistähän on suuri osa naisia.”

- Siirtoväen kokemaa kovaa kohtaloa lohdutettiin Jumalan sanalla, samalla valettiin uskoa ja toivoa tulevaisuuteen, kansan yhtenäisyyteen ja siihen, että siirtoväen ja pieksämäkeläisten keskinäinen luottamus säilyisi vaikeassa tilanteessa.

 

26.1.1940. Sunnuntaihartaus.

”Jumalan sanaa kodeistaan poistuneille. Mutta te, kodeistanne siirtyneet seurakuntalaiset, läheltä ja kaukaa omassa lumisessa Suomessamme, kiittäkää Jumalaa: Te ette ole Siperiassa, Te ette ole Turkestanissa ettekä missään muuallakaan vieraalla maalla, vaan omassa isänmaassamme, samaa kieltä puhuvien ja samalle Jumalalle ja samalle suurelle yhteiselle asiallemme totuudessa sydänjuuria myöten lämminneitten, omien kansalaistemme parissa, missä nälkäiset ruokitaan, janoiset juotetaan ja alastomat vaatetetaan ja murheellisille luetaan ja siunataan evankeliumia.”

- Siirtoväen sijoittumisesta ympäri Pieksämäen seutua ja heidän huoltonsa järjestelyistä kirjoitettiin Pieksämäki-lehdessä. Koulut olivat olleet talvisodan kuukausina kiinni, joten ne opettajat, jotka eivät olleet rintamalla, saivat tehtäväkseen kylillä huollon järjestämisen, niin taloudellisen kuin henkisenkin.

 

26.1.1940. Siirtoväen huollon järjestelyt.

”Pitäjämme eri kulmilla on nyt vieraita aikamoisia joukkoja, joiden toimeentulosta myös järjestelmällisesti huolehditaan. Pitäjä on jaettu 20 huoltopiiriin ja kuhunkin on määrätty opettajahenkilö valvojaksi. Siirtoväestön puutteista päästään aina selville siten, että määrätyt valvojat kiertelevät joka puolella pitäjää ottamassa tilanteesta selvää, täyttävät puutelistat ja tuovat ne Vapaan Huollon keskukseen, jossa pakataan listassa luetellut tavarat ja lähetetään ko. paikalle. Vaateavustuksia on koetettu jakaa niin paljon kuin varat suinkin ovat sallineet. Pieksämäen pitäjään on järjestetty myös neljä terveyssisarta, jotka huolehtivat piireittäin sairaiden hoidosta.

Taloudellisen huollon rinnalla on myös yritetty pitää vireissä henkistä huoltoa, jossa ovat tehneet taas parhaan voitavansa pitäjän papit hengellisiä kokouksia pitämällä. Sitä mukaa kuin aikaa liikenee, on kuulemma tarkoituksena järjestää muunkinlaisia virkistystilaisuuksia. Kirjallisuutta on myös jaettu, mutta toivomuksena lausuttiin, että paikkakuntalaiset tekisivät kirjalahjoituksina muutakin kuin lasten kirjallisuutta ja hengellistä kirjallisuutta.”

 

8.3.1940.  Huoltojohtajat.

”Siirtoväen huoltojohtajia Pieksämäen kauppalassa on opettaja Vilho Siikanen, Haukivuoren kunnan maanviljelijä Jalmari Hänninen, Jäppilän maanviljelijä Matti Partanen, Pieksämäen Raudun kunnanvaltuuston puheenjohtaja Ville Pietiläinen ja Virtasalmen kunnankirjuri Toivo Markkanen.”

 

Talvisota päättyy, karjalaisten kodit jäävät luovutetulle alueelle 

 

- Talvisodan pelot ja vihollisen suorittamat kotoisen kauppalan ja aseman seudun pommitukset loppuivat rauhantekoon Suomen ja Neuvostoliiton välillä 13.3.1940. Rajaseutujen asukkaista oli nyt kerralla tullut kotinsa ja mantunsa menettäneitä pakolaisia. Paluuta ei ollut. 

 

13.3.1940. Akseli Salokannel, kansakouluntarkastaja.

”Koska perivihollisemme murhalennot tehdyn rauhan johdosta ovat toistaiseksi lakanneet ja rauhallinen työskentely kaikilla aloilla on käynyt mahdolliseksi, seuraa tästä, että koulujen toiminta on heti kaikissa koulupiireissä aloitettava siinä laajuudessaan kuin se on mahdollista.

Mikäli koulutalo on vielä siirtoväen käytettävänä, on koulutyötä varten varattava väliaikainen, vaikkapa puutteellisempi huoneisto. Erityisesti on huolehdittava siitä, että VI osaston oppilaat voisivat kevääseen mennessä saada päästötodistuksensa ja siirtyä jatkokouluasteelle. Lukuvuotta voidaan keväällä jonkin verran jatkaa ja viikkotuntien lukuakin lisätä, kuitenkin ilman ylituntipalkkiota. Edelleen on huolehdittava siitä, että siirtolaisten kouluikäiset lapset saavat esteettä jatkaa opiskelua koulussanne. Kaikkialla siellä, missä on mahdollisuutta, tulisi erityisesti siirtoväkeä kohdanneen raskaan kohtalon vuoksi heitä varten järjestää valistustilaisuuksia, joissa puhein, lauluin, lausuntaesityksin ym. masentuneet mielet saisivat rohkaisua ja uutta elämäntoivoa.”

- Pieksämäen kunnassa aloitti toimintansa siirtoväen huoltotoimisto, joka oli ”avoinna yleisöä varten kauppalassa Hotin talossa maanantaina, keskiviikkona ja lauantaina klo 9-15.” Lisää siirtoväkeä oli vielä tulossa maakuntaan, joten maaherra joutui lehden palstalla valmistelemaan läänin väestöä siirtolaisten tulolle.

 

22.3.1940. Maaherra E. J. Jatkola.

Mikkelin läänissä on ollut siirtoväkeä pitemmän aikaa kuin missään muussa läänissä. On ollut ilahduttavaa, että läänimme asukkaat ovat kaikkialla, siellä täällä esiintyneitä valitettavia poikkeuksia lukuun ottamatta, mielellään vastaanottaneet nämä kodittomiksi joutuneet vieraamme ja tehneet voitavansa heidän hyväkseen nurkumatta ne hankaluudet, joita varsinkin pikku talouksissa on esiintynyt.

Nyt on, äsken tapahtuneen maallemme raskaan rauhanteon johdosta lääniimme tulossa runsaassa määrin uutta siirtoväkeä, pelastuakseen niiltä seurauksilta, mitä uuden rajan tuolle puolen jääminen merkitsisi. Enin osa heistä tosin tulee viipymään täällä vain lyhyen aikaa. Mutta kun on kysymys suurista joukoista, niin vaatii heidän lyhytaikainenkin majoittamisensa ja hoivaamisensa ponnistuksia ja järjestelykykyä. Toivon hartaasti, että kaikki Mikkelin läänin asukkaat, sekä viranomaiset että yksityiset henkilöt ja yhdistykset, yrittäisivät parhaansa. Velvollisuutemme suomalaisina ja kristittyinä on tehdä kaikkemme lievittääksemme kovaosaisten kansalaisten kohtaloa. Nyt kysytään todellista lähimmäisenrakkautta, epäitsekästä uhrautuvaisuutta, ystävällisyyttä ja palvelusmieltä.”

 

22.3.1940. Kolumni.

”Vaatteita, huonekaluja ym. taloustavaraa on viime päivinä vyörynyt maalta päin lakkaamatta. Paikkakuntalaiset ovat ruvenneet järjestäytymään rauhanaikaisiin koteihinsa. Mutta miten onkaan niiden satojen ja tuhansien laita, jotka samanaikaisesti ovat tulleet asemalle, majoittuneet asutuskeskukseemme levähtämään jatkaakseen sitten matkaansa autoissa, joiden ympäristöpitäjiin kiitäessä ulkopuoletkin ovat matkustajiensa epämääräisillä kääröillä vuoratut. Liikutetuin tuntein olemme silloin katselijoina ottaneet osaa niiden lasten, nuorten ja vanhuksien kohtaloon, joiden kotinsa jättäneinä täytyy tänä odottamattomana pääsiäisenä alistua vieraiden vastaanottajain järjestämiin väliaikaisiin asumuksiin. Karaistunein mielin yhteisiin voimiin ja kestävyyteen luottaen toivotamme heille menestystä ja lausumme sydämestämme siirtolaiset tervetulleiksi.”

- Siirtolaisia oli kauppala ja Pieksämäen pitäjä jo pullollaan, pääosin tulijat olivat Raudun kunnasta, aivan rajan pinnasta, jotka täällä odottelivat viranomaisten päätöstä lopullisesta sijoituspaikkakunnastaan. Järkyttynein mielin kauppalan omat asukkaat ottivat maaliskuun lopussa vastaan viestin, jonka mukaan Pieksämäen kauppalaan tuleekin sijoitettavaksi Käkisalmen kaupungin väestö ja Pieksämäen kuntaan Käkisalmen maalaiskuntalaiset. Heti perään kuitenkin todettiin, että ”vielä ei heitä täällä ole näkynyt.”

- Kunnan siirtoväen huoltokeskus oli hätää kärsimässä, paljon oli asioita järjestettävänä ja kaikesta oli puutetta; ”Kun paikkakunnallamme on nyt paljon siirtolaisia, joilla ei ole tai eivät ole ehtineet ottaa mukaansa pukimia yhtä vaatekertaa enempää, niin yleisöä kehoitetaan edelleen keräämään lasten sekä aikuisten alus- ja päällysvaatteita, räsyjä, kankaita ja kaikkea tarvekappaleita mitä vain omalta käytöltä liikenee!” Kaiken kurjuuden keskellä oli myös joillain säästöpankkien tallettajilla omat murheensa, menikö kaikki säästöt, johon saatiin paikallislehdestä vastaus; ”Sen johdosta, että sanomalehdissä on esiintynyt luovutetuilla alueilla toimineita säästöpankkeja koskevia harhaanjohtavia uutisia, säästöpankkitarkastus ilmoittaa, ettei valtiovarainministeriö ole keskeyttänyt säästöpankkien toimintaa eikä määrännyt niitä asetettavaksi suoritustilaan.”

- Junat toivat yhä lisää rajaseudun asukkaita, osan lyhyeksi aikaa ja osan pitemmäksi aikaa Pieksämäelle, olipa välillä tulijoina kokonainen vanhusten kunnalliskotikin. Siirtolaisilla oli mukanaan paitsi omaisuutta, myös hevoset ja nautakarja, jolle piti ruoka löytää. Talvisodan päättymisestä oli kulunut kolmisen viikkoa.

 

5.4.1940. Huoltoa johtava opettaja Vilho Siikanen.

- Vajaan kolmen viikon aikana on Pieksämäen Yhteiskoulun koulutalossa ja tilapäisesti eräissä muissakin huoneistoissa majoitettu kaikkiaan yli 10 000 Venäjän uuden rajan takaa saapunutta Karjalan pakolaista. Monet näistä ryhmistä ovat viipyneet majoituspaikassa pari vuorokautta, jopa enemmänkin. Tulipa tänne kerran kaikki Lumivaaran kunnan kunnalliskodin asukkaatkin, jotka kuitenkin voitiin sijoittaa pappilan tuparakennukseen.

- Entäs moisen väenpaljouden muonitus?

- Tilanahtaus on asettanut usein hyvin suuria vaikeuksia, kun ei koko isosta koulutalosta löydetty tilaa yhdelle ainoalle ihmiselle makuupaikaksi, vaati näin valtavan joukon muonittaminen ylivoimaisilta näyttäviä ponnistuksia, mutta kunnialla siitäkin selvittiin tarmokkaiden naisten avulla, joiden oli oltava valmiit palveluksiin kaikkina vuorokaudenaikoina sekä koululla että asemalla, jossa myöskin muonitettiin ohikulkevia parituhattakin vuorokausittain. Muonituksen järjestelyistä huolehtivat rouvat Anni Salmi ja Meeri Saarinen lukuisten ahkerien naisten ja nuorten tyttöjen avustaessa. Näiden lisäksi toimivat huoltopaikalla edelleen seurakuntasisar, sairaanhoitajatar ja pienten lasten hoitajia, tarvittiinpa vielä kätilönkin apua. Sairaat eristettiin omaan huoneeseensa ja vauvat omaansa. Eikä se vielä pysähtynyt siihen. Vuorokausittain meidän oli muonitettava ja juotettava monissa hevos- ja karjajunissa olevat eläimet. Edelleen lähetettiin täältä rautateitse 1200 hevosta kuormineen ja monia satoja hevosmiehiä majoitettiin, muonitettiin ja evästettiin, jotta he pääsivät jatkamaan matkaansa.

- Millä tavalla paljon kärsineet karjalaiset suhtautuivat monin tavoin puutteellisiin oloihin?

- Harvoja poikkeuksia lukuun ottamatta olivat kaikkensa menettäneet ja kovia kokeneet ihmiset varsin tyytyväisiä. Meillä oli lämmintä ja kunnollista ruokaa onnistuttiin hankkimaan riittävästi.”

- Ajassa alkoi näkyä kiristyneen ilmapiirin merkkejä, joita paikallislehdet pyrkivät rauhoittelemaan. Majoitustilat ovat täyttyneet äärimmilleen ja yksityisten asuntojen pinta-aloja mittaillaan joissain asunnoissa poliisin voimin. Menetetyiltä alueilta rautatieläiset sijoitetaan uusiin virkapaikkoihin. Pieksämäen asemalle nimitetään heistä n. 300, ”jotka tulevat tänne kaiken muun lisäksi sijoittumaan, täytyy heidän kai asettua vaatimattomasti jonnekin lisävuokralaiseksi.” Kauhun sekaisin tuntein kauppalaan odotetaan vielä Käkisalmen siirtoväen tuloa, onneksi ovat toistaiseksi löytäneet väliaikaisen sijoituspaikan Ähtäristä. Suojeluskuntapiirin esikunta Käkisalmesta muutamine sotilashenkilöineen on kuitenkin jo saapunut kauppalaan.

 

5.4.1940.  Kolumni.

”Ettemme pahoittaisi ja pettäisi uusien asuntojen tarvitsijoiden mieliä ja toiveita, meidän ei saa olla heitä kohtaan kylmiä enempää kuin äkillisen ja odottamattoman ihmistulvan johdosta hermostuneitakaan. Meidän on suhtauduttava ymmärryksellä kotikontunsa menettäneihin, joita on huoltojohtajan mukaan vielä lukuisasti ahtaissa yhteismajoituksissa.

Vaikka poliisiviranomaisten onkin jo täytynyt pakkoluovutuksia varten ruveta mittailemaan asuntojemme pinta-aloja, niin näyttäkäämme lämpimällä ja vapaaehtoisella kotiemme avaamisella, ettemme tarvitse virkavallan pakkomääräyksiä. On hyvä muistaa, että monilla paikkakunnilla on paljon ahtaampaa kuin Pieksämäellä, johon ei ole vielä tarvittu majoittaa kuin osa Käkisalmen suojeluskuntapiiristä ja jonkin verran muita sotilashenkilöitä.

Koska asuntopulaa on kuitenkin nyt jo muodossa tai toisessa esiintynyt, niin huoltoviranomaisten pyynnöstä ovat tänne määrätyt käkisalmelaiset saatu väliaikaisesti kuulemma sijoitettua Ähtäriin. Väentungoksessa ja huoneiden ahtauksissa ajatuksien liikkuessa soluivat ne myös Pieksämäen asemalle, jossa tuhoisista pommituksista alkaen on asemahuoneessa ja Hotelli Hansassa ollut mahdoton kansanpaljous. Pakkasaikaan olivat mainitut talot ainoat lämmittelypaikat, sillä asemaravintolastahan ei ole ollut jälkeäkään ensi pommituksista lähtien.”

 

19.4.1940. Yleisönosaston kirjoitus.

”Kaikkien on annettava! Koko karjalainen heimo joutui lähtemään kodeistaan kohti tuntemattomia kohtaloita. Heti, kun pahin vaara on torjuttu, nostaa itsekkyys peloittavasti päätään. Kuka pelkää jopa 10 000 hehtaaria käsittävän maa-alueensa pienenemistä, kuka rahasäästöjensä puolesta, jotkut vieläpä lapsettomatkin virkarouvat, joiden miehillä on hyväpalkkaiset toimet, eivät mitenkään luovuttaisi neularahojaan joillekin toisille välttämättömiksi leipärahoiksi, kuka ei antaisi liikoja huoneitaan ja saattaapa joku sääliä kauniita sormuksiaan eikä raski luovuttaa niitä isänmaan jälleenrakentamiseen. Vieläpä joku pelkää yhteistä sotavahingon vakuutusmaksuakin vaatien, että valtion olisi korvattava kaikki vahingot. Mutta jos valtion yksin on vastattava kaikesta sattuneesta vahingosta, on sen myös otettava se tavalla tai toisella meiltä takaisin. Jos vihollinen olisi onnistunut valtaamaan koko maamme, kuinka paljon iloa ja hyötyä olisi suurmaanomistajalla ollut laajoista viljelyksistään ja suurista metsistään? Tai säästäjä, jolla on paljon rahaa pankissa. Vaikka hän saisikin nämä setelinsä kuljetetuksi mukanaan, olisi niiden arvo aivan minimaalinen silloin, jos koko kansallisomaisuus menetetään. Siirtoväelle taas pitäisi olla selvä asia, että ahkeruus ja oma aloitekyky on paras kannustin itsenäiseen asemaan jälleen pyrittäessä. Ei ole ollenkaan väheksyttävä sen perustuksen laatua, mikä nyt lasketaan ihmisten sydämiin. Älkäämme päästäkö syntymään uusia repeämiä siihen, mikä sodan tulisessa ahjossa kiteytyi lujaksi kokonaisuudeksi.”

- Kouluolot olivat paljon esillä kevään aikana lehdistössä. Kansakouluntarkastaja Akseli Salokannel kuulutti useita kertoja siirtolaisopettajia ilmoittautumaan paikallisiksi opettajiksi: ”Koska monet opettajat ovat vielä sotapalveluksessa ja kun siirtoväen lasten vuoksi usean koulun oppilasmäärä on siihen määrään kasvanut, että lisäopettajia tarvitaan, kehoitetaan siirtoväen mukana tulleita ja vapaana muista tehtävistä olevia kansakoulunopettajia, jotka muutenkin nauttivat valtiolta tulevan palkkansa, heti ilmoittautumaan allekirjoittaneelle.”

 

19.4.1940.  Kouluolot.

Pieksämäen piirin maalaiskunnissa olevat kansakoulut ovat jo melkein kaikki päässeet aloittamaan toimintansa, muutamilla pitäjäkouluillahan ei koulutyö keskeytynytkään koko sodan aikana. Mutta asutuskeskuksissa, kuten Pieksämässä, ovat koulutalot vielä kiinni niin siirtolais- ja sodanaikaisissa majoituksissa, ettei koulujen alkamisesta taida tänä keväänä olla tietoakaan. Opetus on useassa tapauksessa tilanpuutteessa järjestetty vuorolukuun, toiset aamu-, toiset iltapäivällä samassa luokkahuoneessa. Siirtolaislapsille on saatu oppikirjat kerätyksi entisten oppilaitten kodeista ja koulun vanhoista varastoista. Muuten ovat lapset olleet erittäin hyvässä kunnossa ja ahkerasti suorittaneet tehtäviään, päästessään lopultakin omaa perustustaan laskemaan.”

- Siirtoväestä yli puolet oli maanviljelijöitä, jotka kevään korvalla olivat ilman maata ja tiluksia. Valtio tuli apuun tarjoten siirtolaisille mahdollisuutta hakea huhtikuun kuluessa maata ja viljelyspalstoja. Eduskunnan säätämän lain mukaan ”10 ha:n suuruisesta viljellystä maasta on maanviljelijän luovutettava enintään 5 aaria ja kutakin sanotun määrän ylittävää hehtaaria kohden lisäksi enintään 2 aaria maata siirtoväelle.”

- Palstaviljelijälle on maanomistajan luovutettava myös tarvittava siemen, mikäli häneltä sitä riittää. Lain mukaan voidaan luovutetusta maasta ja siemenestä suorittaa korvaus työllä. Paitsi maata, suositeltiin annettavaksi myös kalavesiä siirtolaisten käyttöön; ”Suomen kalastusyhdistyksen johtokunta on antanut kalaveden omistajille kehoituksen sallia siirtoväkeen kuuluvien harjoittaa omaa tarvettaan varten ruokakalojen pyyntiä, etenkin seuduilla, joissa on laajempia kalavesiä tai joilla omistajat itse käyttävät heikosti heille kuuluvaa omistusoikeutta. Lainattakoon siirtoväelle myös kalanpyydyksiä käytettäväksi.”

- Siirtoväki oli uusissa oloissa vailla myös työtä. ”Työnhakijoita ja työnantajia kehoitetaan kääntymään kuntien siirtoväen huollon johtajien ja kansanhuoltolautakuntien puoleen, joiden kautta työnvälitys tapahtuu. Työnvälitys kohdistuu etupäässä maatalous- ja siihen läheisesti liittyviin aloihin, niin että sellaiset henkilöt kuin karjakot, emännöitsijät, kotiapulaiset, puutarhurit ja metsätyöläiset voivat ensisijalla turvautua välitysmenetelmään.” Toisaalta, jos tarjottu työ ei kelpaisi, sääti Valtioneuvosto päätöksen, jonka mukaan siirtoväen huoltoavustus lakkautetaan sellaisilta, jotka eivät ota vastaan tarjottua ansiotyötä.

- Asuntotilanteen helpottamiseksi ”kauppalanhallitus päätti tehdä valtuustolle ehdotuksen vuokratalojen rakentamisesta, joista myöhemmin voitaisiin muodostaa asunto-osakeyhtiöitä tai myydä yksityisille perheille.  On todennäköistä, ettei tänne muuttavista henkilöistä monikaan pysty asuintaloja itse rakennuttamaan. Edelleen päätettiin sanomalehti-ilmoituksella tarjota halpoja liike-, pienteollisuus- ja asuntotontteja, luovutetuilta alueilta mahdollisesti tänne siirtyville henkilöille.”

- Oman marginaaliryhmänsä muodosti sotapalveluksesta vapautuva siirtoväki. ”Valtioneuvosto on oikeuttanut siirtoväen huoltojohtajat antamaan niille varattomille sotapalveluksesta vapautetuille taikka lomautetuille siirtoväkeen kuuluville miehille, jotka ovat menettäneet kaikki siviilivaatteensa, tarpeen mukaan kengät, alusvaatteet ja työpuvun.”

- Seutukunnalle oli siirtynyt talvisodan aikaan paljon rautulaisia, joten olisi tuntunut kummalliselta, jos heidät olisi siirretty jonnekin muualle Suomeen ja tilalle olisivat tulleet käkisalmelaiset. Toukokuun puolivälissä tulikin lopullinen päätös: ”Mikkelin lääniin sijoitettavan siirtoväen asuinpaikoiksi on määrätty seuraavat paikkakunnat: Raudun kunnan asukkaiden Pieksämäen kauppala, Pieksämäen kunta, Jäppilä, Virtasalmi, Haukivuori, Kangasniemi ja Juva keskuspaikkana Pieksämäen kauppala.”

 

16.5.1940. Evakon haastattelu.

- Kas, myö oltii tääl Pieksämäel’ jo talvel’, mut sit veivät Jokioisii’ ja nyt taas toivat tänne.

– Kumpaisesta paikkakunnasta paremmin piditte?

–Jokioisist’, koska ehdimme parissa kuukaudessa jo vähän kui kotiutuu, tuli kirkas vastaus, joka sumentui samassa silmänräpäyksessä helmeileviin kyyneliin. Kolmas kaukainen paikka tuli rakkaimpana ajatuksiin.

Kepeän kesäisen tahtimme huomasimme mekin muuttuneen painavammaksi ja jotakin esille purkautuvaa saimme estellä huokauksin ja juttupaussein. Puhelimen luo päästyä tuli heti kysäistyä siirtolaistilannetta huoltojohtajalta, joka ilmoittikin 2000 Jokioisissa ollutta rautulaista pitävän sijoittaa taas Pieksämäen, Jäppilän, Virtasalmen ja Haukivuoren kuntiin ja heistä noin 400 saadaan mahtumaan Pieksämäen kauppalaan ja Juvalle. Sijoitettavasta määrästä on jo tuotu Pieksämäelle yli 600. Saamamme tiedon mukaan sijoitetaan Raudun kirkkoherranvirasto Pieksämäen kauppalaan. Kirkkoherra Paavo Salo tulee asumaan Hiekanpään huvilaan heti sen jälkeen, kun huvilassa on suoritettu tarpeelliset korjaustyöt, ja samaan huvilaan sijoitetaan myös kirkkoherranvirasto.”

- Muutakin hyvää tuli kauppalaan. Osa tulijoista oli hyvinkin varakkaita, mistä kertoo paikallislehden uutinen; ”kirvulainen tehtailija Mikko Hämäläinen on hankkinut Pieksämän kauppalasta tontin, jolle aikoo rakentaa kaksikerroksisen tehdasrakennuksen. Tehtaassa tullaan valmistamaan huovikkaita.”

- Toinen uutinen kertoi, että ”Hotelli Hansa vaihtaa omistajaa. Johtaja Otto Halonen on myynyt omistamansa hotelli Hansan johtaja Eino Kareiselle Viipurista. Johtaja Kareinen on ennestään tunnettu ravintoloitsija omistaen aikaisemmin Viipurissa kolme ravintolaa. Ystävälliseltä isäntäväeltä sai Pieksämäki-lehtemme kutsun tutustumiskäynnille, minkä yhteydessä saimme tilaisuuden nauttia todella herkullisen aterian. Suosittelemme vilpittömästi hotellia yleisön käyttöön.”

- Riihikuivaa rahaa mukanaan kantaneet siirtolaiset herättivät paikalliset rosvot toimintaan: ”Talollisen poika Akseli Teittinen oli täällä kauppalassa lauantaina anastanut eräältä Karjalan siirtoväkeen kuuluvalta mieheltä 135 000 mk rahaa. Radiokuulutuksen nojalla Teittinen saatiin jo aikaisin maanantaiaamuna pidätetyksi. Hän kieltää syyllisyytensä. Oikeusjuttu kuitenkin siirtyi toistaiseksi, kun jutun todistajista suurin osa oli ”jossakin” ja Teittinen laskettiin vapaalle jalalle ehdolla, että hän liittyy maanpuolustusjoukkoihin.”

 

21.6.1940 Siirtoväen pika-asutuslaki.

Pitkin kevättä oli eduskunnassa käyty kovaa vääntöä siitä, millaisia korvauksia kotinsa menettäneille Karjalan maanviljelijöille voitaisiin antaa. Lakiehdotuksen mukaan valtio hankkisi haltuunsa kantaväestön maa-alueita ja jakaisi niitä edelleen talvisodan evakoille. ”Eduskunnan täysi-istunnossa t.k. 18 pnä hyväksyttiin kolmannessa käsittelyssä lopullisesti siirtoväen pika-asutuslaki 165 äänellä 3 vastaan sekä julistettiin kiireelliseksi. Samalla myönnettiin 30 milj. mk suuruinen arviomääräraha lain toteuttamisesta aiheutuvia menoja varten.”

 

21.6.1940.

940 rautulaista on jättänyt maansaantianomuksensa maatalousministeriön asutuslain osastolle täällä olevan Raudun kunnan toimiston välityksellä. Ruispellot ovat nyt tasaisesti tähkällä ja näyttävät tällä hetkellä varsin lupaavilta. Sen sijaan suvitouot ja heinämaat kaipaavat sadetta.”

 

5.7.1940.  Pika-asutus seurakunnan mailla.

”Viime sunnuntaina pidetyssä Pieksämäen seurakunnan lisätyn kirkkovaltuuston kokouksessa oli pohdittavana seurakunnan virkatalojen maiden luovuttaminen pika-asutukseen. Pika-asutukseen annetaan 2-3 viljelystilaa Pieksämäen seurakunnan kappalaisen virkatalon maasta (Pöyhölä). Virkatalo on kuitenkin vielä jakamaton Pieksämäen kunnan ja seurakunnan kesken.

Kirkkoherran virkatalon (Iso-Pappila) kaikki viljelty maa on kauppalan aluetta, suurimmaksi osaksi asemakaavoitettua, jonka takia sekä viranhaltija että allekirjoittaneet katsovat ne sellaisiksi maiksi, joita ei suuremman arvon tonttimaina voida kysymyksenalaiseen asutustarkoitukseen luovuttaa. Virkatalon kaikki metsämaa-alueet ovat niin karuja, ettei niillä ole viljelysmahdollisuuksia.”

 

5.7.1940.  Korvauslaki.

Useimmat karjalaiset joutuivat jättämään luovutetulle alueelle kotinsa ja omaisuutensa. Tästä syystä eduskunta sääti korvauslain elokuussa 1940, jonka mukaan siirtoväelle maksettiin korvauksia omaisuuden menetyksistä.

 

26.7.1940. Vuodevaatekurssi siirtoväelle.

”Kaksi viikkoa kestävät vuodevaatekurssit siirtoväelle järjestetään Pieksämäen Kotitalousnaisten toimesta Pieksämäen pitäjäntuvalla alkaen 5. elokuuta.” Kuukauden kuluttua nähtiin tulokset, kurssi oli valmistanut 43 patjaa, 22 täkkiä sekä lakanoita ja tyynyliinoja. Kurssille oli anonut yli sata osanottajaa, mutta varojen puutteessa oli voitu ottaa vain 40 henkeä.

 

Elokuu 1940.  Koulut avautuvat.

”Rehtori K. Meriluodolta saamamme tiedon mukaan yhteiskoulussa on kaikkiaan 313 oppilasta, joista siirto-oppilaita 73.”

Moni koulu sai myös oman siirtolaisopettajansa. ”Eräiden kansakoulunopettajain sijoittamiseta uusiin virkoihin on Kouluhallituksessa määrätty elok. 1 p:stä lukien: Vilhulan alakansakouluun Salmin Orusjärven kansak.op. Klaudia Suvinen, Virtasalmen Längelmäen-Valkeamäen alakansakouluun Korpiselän kk:n kansak.op. Akiliina Kallio, Siikamäen alakansakouluun Suojärven Kaipaan kansak.op. Sanni Tereska. Kouluhallitus on suostunut siihen, että Niskamäen kansakouluun saadaan ottaa op. Toini Nykänen. Pieksämän kauppalan yläkansakoulun opettajaksi on nimitetty Salmin Orusjärven kansakoulunopettaja Nikolai Kiirikki ja Jaakkiman Mitlin kansakoulun opettaja Martta Kari sekä Pieksämän kauppalan alakansakoulun opettajaksi Lahdenpohjan kauppalan alakansakoulun opettaja Aune Korhonen.

 

”Entinen Perkjärven mieskotiteollisuuskoulu alotti toimintansa t.k. 2. pnä Pieksämäen kauppalassa Tienristitalossa. Kouluun oli hakenut 17 oppilasta, siirtoväkeä ja paikkakuntalaisia, jotka kaikki on hyväksytty. Käytännöllisinä oppiaineina on puutyö ja maalaus sekä tietopuolisina oppiaineina piirustus, ammattitieto, kirjanpito, laskento ja liikeoppi. Oppilaat saavat valmistaa työt joko koululle tai itselleen ja koulu hankkii työtarpeita sikäli kuin niitä on saatavissa.”

 

Elokuu 1940.  Kauppalan rakennustoimintaa.

”Keskuskadun varrelle valmistuneet kaksi asuintaloa ovat kaikin puolin nykyaikaisia ja uusasiallisia rakennuksia. Jo päältäpäin, kun talot ovat saaneet kestorappauksen, ovat ne suoraviivaisuudestaan huolimatta varsin upeat. Huoneistot ovat tilavia ja valoisia suurine ikkunoineen. Keskuslämmitys tekee asunnot erittäin mukaviksi varsinkin tänä aikana, jolloin puun saanti on hankalaa. Asuntoihin kuuluu sitä paitsi pienet halkovajat keittiöpuita varten sekä kellarikomerot ruokatavarain säilyttämistä varten. Talousrakennus on myös varsin uudenaikainen. Siihen kuuluu sauna ja ulkohuoneet sekä pieni aitta jokaista asuntoa kohden polkupyöriä, kelkkoja ja muita ulkona pidettäviä tavaroita varten. Mukava näissä taloissa on asua.”

 

2.8.1940. Pika-asutustoimikunta aloittaa työnsä.

”Pieksämän kauppalan, Pieksämäen, Virtasalmen, Jäppilän ja Joroisten kunnissa on heinäkuun loppupuolelta lähtien toiminut pika-asutustoimikunta, jonka tarkoituksena on selvittää mainittujen kuntien mahdollisuudet siirtoväen sijoittamiseen. Käännyimme asiassa pika-asutustoimikunnan puheenjohtajan, maanmittausinsinööri Sakari Wirilanderin puoleen.

– Miten työnne on tapahtunut käytännössä?

- Aikaa on annettu siksi vähän, että työtä ei ole voitu suorittaa maastossa, vaan on toimikunnan pakosta turvautua ehdotuksia tehdessään tilojen puutteellisiin karttoihin sekä niihin tietoihin, joita paikkakunnan oloja tuntevalta henkilöltä ja tilojen omistajilta on saatu.

– Arveletteko toimenpiteen kohdistuvan kuinka raskaana maanviljelijäväestöömme?

– Luonnollisesti tällaiset toimenpiteet ovat tuntuvia kolahduksia, mutta eivät ne käsittääkseni pysty mitenkään horjuttamaan ao. väestöryhmän taloutta. Ensi sijassahan tulevat kysymykseen valtion, seurakuntien, kirkollisten virkatalojen, kuntien, yhtiöiden ja muiden yhtymien kuten säätiöitten ja osuuskuntien ja vasta viime kädessä yksityisten omistajien maat. Käytännössä kuitenkin tulee suurin osa maa-alasta pakkolunastettavaksi yksityisiltä. Tämä johtuu siitä, että täällä valtion maat ovat vähemmässä määrin viljelykseen kelpaavia.

– Missä piirinne alueella ovat parhaat mahdollisuudet asutustoiminnalle?

– Joroisissa. Sehän on tunnettu maanviljelyspitäjä. Esimerkiksi Pieksämäen pitäjä on metsäpitäjä, mistä johtuu, ettei sieltä saada sitä määrää pika-asutustiloja kuin pitäjän suuruuteen nähden olettaisi.”

 

23.8.1940. Henkinen huolto.

Pieksämäki-lehdelle Mikkelin läänin Henkisen huollon ohjaaja, pastori Tuure Liski: ”Liikuin noin kuukausi sitten täällä siirtoväestön keskuudessa. Yleisenä huomiona silloin oli eräänlainen masennus, joka johtui odotettavissa olevasta siirrosta ja myös pika-asutuslain viivästymisestä. Mutta liikkuessani nyt kuluvalla viikolla ole huomannut, että toivorikas usko tulevaisuuteen täyttää mielet. Varsinkin korvauslain hyväksyminen eduskunnassa on suuresti rohkaissut mieliä. Siirtoväki tuntee olevansa tasaveroinen kotinsa säilyttäneiden kanssa.

– Suhteet siirtoväen ja isänväen välillä?

– Vuokrataso on pysynyt alhaisena, mikä on merkki hyvistä suhteista. Venetmäessä tapasin muutamia isäntiä, jotka kesäaikana eivät ota mitään vuokraa siirtolaisperheiltä. Nämä ovat huomioni Pieksämäen maalaiskunnan alueelta. Jäppilässä oli vuokrataso yleensä korkeampi.”

 

13.9.1940. Siirtolaispojan tapaturma.

”Kuolemaan johtanut tapaturma Vanajalla. 18-vuotias siirtolaispoika uhrina. Viime maanantaiaamuna sattui Vanajalla ikävä tapaturma, joka päättyi 18-vuotiaan siirtolaispojan Unto Raatikaisen kuolemaan. Nuorukainen oli ollut valjastamassa hevosta, kun se jostain syystä kompastui kaatuen selälleen. Tällöin riuhtaisi hevonen valjastajansa kumoon. Kaatuessa osui Raatikaisen pää kiveen kohtalokkain seurauksin. Lääkärin saapuessa paikalle noin tunnin kuluttua, voitiin vain todeta tapaturmaa seuranneen kuoleman. Raatikainen oli siirtolaislesken vanhin poika ja jäi leskelle vielä 8 lasta.”

 

Avustuksilla ja lahjoituksilla pyrittiin auttamaan siirtoväkeä, mutta avuntarvitsijoita oli sodan seurauksena paljon muitakin, mm. sotainvalidit ja sotalesket. ”Autokorjaamon omistaja Kaipiainen on lahjoittanut invalideille 500 mk ja kauppalan siirtoväen huollolle vapaasti siirtoväen hyväksi käytettäväksi samoin 500 mk.” Karjalan kukka-keräys. ”Karjalan väestön uutiskotien sisustamiseksi ja varustamiseksi kodissa tarvittavilla työvälineillä, on maatalousnaisten Keskusjohtokunta saanut luvan toimeenpanna vuoden loppuun saakka kestävän rahankeräyksen, jonka aikana myydään markan hintaista Karjalan kukkaa kaikkialla maassamme. Pienin julkinen myötätunnon osoitus asiaa kohtaan on se, että jokainen on Karjalan kukka rinnassaan Mikonpäivästä lähtien.”

 

27.9.1940. Pika-asutustoimikunnan työ etenee hitaasti.

Syksy ja talvi painoi päälle ja työ kriisiytyi. ”Pysähdys pika-asutustoiminnassa, Wirilander kertoo.

–Asukkaiden sijoituskysymys on vielä auki. Ei tiedetä kuka mihinkin kuntaan, saatikka millekin tilalle asettuu.

– Entä millä mielellä maanluovuttajat?

- Joissakin tapauksissa lienee aikomus valittaa. Muutoinkin kiire alkaa tulla. Muuttohommiin ja majoitukseen menee paljon aikaa. Ellei ratkaisu tule pian, ei päästä raivaus- eikä rakennustyöhön ennen talvea. Jo ennestään matala mieliala painuu ainaisessa odotuksessa ja yhä uusien pettymysten johdosta epätoivoon.”

- Joskin siirtokarjalaisten suuri määrä ahdisti elintarvikehuollossa ja asumisessa, toivat he mukaan paikkakunnalle myös uutta toimintaa, mm. Meijerhoviin perustettiin lastenkoti, naisille perustettiin työtupia, mutta erityisesti lehdet huomioivat Karjalan tehtailijat ja liikemiehet.

 

Marraskuu 1940.Siirtoväen lastenkoti Meijerhovissa

avataan marraskuun 15 pnä. Suomen Huolto perustaa Meijerhovin kartanoon Pieksämäelle lastenkodin, joka alkaa toimintansa marraskuun 15. pnä. Lastenkotiin otetaan hoidettavaksi maksutta alle 7 -vuotiaita vähävaraisen siirtoväen lapsia, joita sijoitetaan Meijerhoviin noin 30. Muutamat äidit voivat päästä lapsensa mukaan. Hakemukset, joihin on liitettävä papintodistus ja todistus varallisuussuhteista, on jätettävä paikkakunnan Vapaan Huollon Keskukselle, joka toimittaa ne edelleen Keskustoimikunnalle hoidokkien lopullista valintaa varten.”

”Ainakin 6 suurempaa ja 8 pienempää naisten työtupaa perustaa Suomen Huolto eri puolille Mikkelin lääniä. Suomen Huolto on lahjoittanut niitä varten ompelukoneita. - Mikkelin lääniin perustetaan siirtoväen naisia varten suurempia työtupia mm. Pieksämän kauppalaan Nokkalan tilalle. Pienempiä työtupia perustetaan Jäppilään ja Virtasalmelle. Suomen Huollon työtupiin otetaan ainoastaan siirtoväen naisia ja valtion huollon varassa olevia. Niissä maksetaan kohtuullinen korvaus työstä ns. kappalepalkkaa käyttämällä.”

 

Siirtoväen osuus kauppalamme liike-elämässä

on huopatehdas ja neljä vireätä liikettä. Luovutetulta alueelta siirtyneet kauppiaat ovat nyt hakeutuneet uusille toimipaikoille, niin tänne Pieksämäellekin on sijoittunut useita karjalaisia liikkeitä toimintaansa jatkamaan. Keskivaiheilla aseman ja Tienristin varrelle on kohonnut sementtitiilinen tehdasrakennus, jonka Kirvun Merkjärven kylästä siirtynyt huopavalmistetehtailija Hämäläinen on rakentanut. Tehdas valmistaa aina niin kipeästi kaivattuja huopasaappaita ja syylinkejä armeijan tarpeisiin. Käydessään koko laajuudessaan, tehdas työllistää 20 henkeä. Raaka-aineesta on luonnollisesti pula, mutta sitäkin on onnistuttu hankkimaan, niin paljon, että alkuun päästään. Tällä hetkellä valmistetaan pienissä määrin huopapohjallisia, joiden valmistustapa on omaa keksintöä. Pohjalliset menevät nyt kuin kuumille kiville. Elokuvateatteri Aulaa vastapäätä oleva liikerakennus on kokonaisuudessaan karjalaisten liikkeenharjoittajain hallussa. Lahdenpohjan Kangas- ja lyhyttavarakauppa siirtyi rauhanteon jälkeen Pieksämäelle omistajansa M. Tapanaisen johdolla. Viereisessä liikehuoneistossa sijaitsee R. Ahosen parturi-liike, joka harjoitti aiemmin toimintaansa Raudun kirkolla ja asemalla. Kauppias Arvo Tapanaisella on Miesten Erikoisliike rakennuksen toisessa päässä. Arvo Tapanaisella, kuten veljelläänkin, oli liike Lahdenpohjassa. Kauppa käy nyt hyvin. Tienristillä sijaitsee Tavara-Aitta, jonka omistaa kauppias S.J. Pietiäinen. Aiempi liike oli Raudun kirkonkylässä.”

 

22.11.1940. Pika-asutuslaki toteutuu kauppalassa.

Pieksämäki-lehti julkaisi viimein odotetun uutisen. Kauppala oli omalta osaltaan saanut pika-asutuslakia vietyä eteenpäin luovuttamalla alueeltaan 37 tilaa rautulaisen siirtoväen asutustarkoituksiin. Ehdotukseen oli nimetty 37 perhettä.

 

Joulutoivotukset 1940.

Jouluna mieli herkistyy ja muistetaan lähimmäisiä. Ainakin jotkut siirtolaisperheet ovat saaneet hyvän kohtelun vaikeana aikana. ”Kiitos. Kiitämme metsäneuvos Cautonin perhettä kaikesta ystävällisyydestä ja niistä tavaroista, joita olemme saaneet ja toivomme samalla Onnellista Uutta vuotta. Pieksämäen Moisiossa siirtolaiset Vanhanen ja Sipiläinen perheineen.”

”Se sydämellinen kohtelu, jonka minä sotatalvena 1939-40 perheineni sain Paltasen Vanajalla Ukko Mannisen ja hänen hyvin kasvatettujen lastensa luona, ei koskaan unohdu. Jo ensimmäisestä hetkestä lähtien tunsimme kuuluvamme perheeseen ja pääsimme nauttimaan heidän kotinsa ihanasta lämmöstä. Omien huolienne ja vaikeuksienne keskellä olitte aina valmiita auttamaan ja antamaan viimeisenne. teissä ilmentyi Savon suuren heimon suuri lähimmäisen rakkaus täydellisenä. Kiitos teille, te kansamme parhaat, seisoitte rinnallamme hädässä ja jaoitte kohtalomme. Kiitos! E.R.”

 

3.1.1941 Takaiskuja.

”Raudun kunnan arvioimislautakunnan puh.joht. Arvo Syrjälä.

– Marraskuuhun mennessä melkein jokainen rautulainen jätti korvausanomuksensa. Niissä omistuspaperit ovat n. 80 % puutteellisia, puuttuu usein maarekisteriotteet ja lainhuutopöytäkirjat anomuksista. Mutta niiden puuttuessa kelpaavat myös kauppakirjat ja ellei satu olemaan sitäkään tallella, täytyy hänen hankkia myyjältä todistus, mistä ilmenevät korvaukseen vaikuttavat seikat. Arvioimislautakunnan työn jouduttamiseksi olisi siirtoväen ensitilassa täydennettävä anomuspaperinsa.”

”Pika-asutuslautakunta lopettaa työnsä Pieksämäellä 15.1.41 aloittaen uudelleen mahdollisesti huhtikuussa. Töiden nyt loputtua on muodostettu 40 erilaista tilaa sekä 14 asuntotilaa kauppalaan.”

 

10.1.1941.  Pieksämäen ja ympäristön Karjala-seura

perustettiin paikkakunnalle. Ensi töinään seura muodosti laulukuoron siirtolaisista sekä päätti aloittaa paikannimien tallennuksen, ”pelastaakseen luovutetun alueen paikannimet sekä nimien syntyä ja asutuksen vaiheita valaisevan muistitiedon niitä uhkaavalta tuholta.”

 

31.1.1941. Asuntotilanne edelleen kireä.

Häätö Pieksämäellä. Eräästä talosta Pieksämäen Kaakinmäellä häädettiin viime viikolla henkilö, joka vastoin talonomistajan lupaa oli ottanut asuntoonsa alivuokralaisia. Häädän toimittivat paikalliset viranomaiset. Kysymyksessä olevat alivuokralaiset olivat siirtoväkeä.”

 

14.2.1941. Ankeutta pika-asutustiloilla.

”Rautulaisia on sijoittunut pika-asutustiloille. Tiedustelimme Raudun kunnan hoitokunnalta, joko rautulaisia on sijoitettu eroitetuille pika-asutustiloille. Tiedusteluumme vastasi Matti Pulakka seuraavaa:

-Ovatko siirtolaiset olleet tyytyväisiä uusiin tiloihinsa?

– Ei aina, joukossa on ollut siksi heikkoja tiloja, että viljelijä, jolle sellaista on tarjottu, ei ole uskaltanut ottaa tilaa vastaan, koska on epäillyt tilan olevan siksi heikon, ettei sadon avulla voi elättää perhettä. –Onko muita esteitä ollut?

–Rakennusten puute luovutetuilla tiloilla on myöskin tuntuvana esteenä. Siirtolaiset eivät myöskään ole saaneet korvausrahojaan, joten heiltä on puuttunut pääomia rakennuttaakseen itse tarvittavat rakennukset. Missä on ollut valmiita rakennuksia, on muuttokin voinut tapahtua.

–Ovatko siirtolaiset ostelleet vapaasta kaupasta itselleen viljelystiloja?

–Sitäkin on tapahtunut. Heidän asiansa ovatkin järjestyksessä, he ovat voineet vakiinnuttaa elämänsä.”

 

28.2.1941. Siirtoväen henkikirjoitus.

Pieksämäen kunnassa suoritettu siirtoväen henkikirjoitus osoitti, että kunnan alueella asuu nykyisin ainakin 2151 siirtolaista. Siirtolaisista on valtaosa rautulaisia, joita kaikkiaan yli 1800 henkeä. Loppuosa Pieksämäen kuntaan asettuneista siirtolaisista on 15-16 pitäjästä eri tahoilta Karjalaa.”

 

18.4.1941. Korvaukset menetetyistä eläimistä.

Rautulaiset menettivät evakuoinnin yhteydessä suurimman osan karjastaan. Tähän mennessä ainoastaan osasta on voitu suorittaa korvaukset. Raudun kunnan Hoitokunnan keräämien tietojen mukaan oli Raudussa ennen evakuointia täysikasvuisia nautoja 3087 kpl. Menetetyistä eläimistä on tähän mennessä korvattu vasta 735 kpl. Hevoset on saatu sitä vastoin pelastettua kaikki sodan jälkeisen evakuoinnin yhteydessä.”

 

25.4.1941. Siirtolaisten sijoittaminen paikkakunnilleen.

60 000 henkeä siirtoväkeä muuttaa piakkoin lopullisiin sijoituskuntiin. Lähiaikoina alkaa rautateillä suuri siirtoväen muuttokuljetus. Siirtoväen huollon keskuksessa on laadittu suunnitelma joukkosiirron toimeenpanemiseksi. On pidetty huolta siitä, että kuhunkin kuntaan tulee yhtä paljon uusia siirtolaisia kuin sieltä lähtee pois. Tämä sen tähden, ettei syntyisi asuntopulaa. Rautatieviranomaisten kanssa neuvotellaan siirron käytännön järjestämisestä. Vaikka kysymyksessä on noin 60 000 ihmisen, 4500 hevosen ja saman lehmämäärän, yli tuhatpäisen pienkarjan, irtaimiston ja yli miljoonan kilon siemenviljan ja perunan siirtämisestä paikkakunnalta toiselle, ei siihen voitane käyttää ylimääräisiä junia, vaan se siirto, kun se suuntautuu pienissä erin eri paikkakunnille, toimitettava tavallisessa rautatieliikenteessä.”

 

25.4.1941. Kauppalan rakennustoimintaa.

”Kevään tullen on rakennustoiminta jälleen vilkastunut huomattavasti. Kauppalankamreeri K.J. Lehtiö kertoo:

- Kauppalalla itsellään on nyt rakenteilla kaksi asuinrakennusta ja paloasema. Pieniä omakotitaloja on runsaasti rakenteilla ja uusille anotaan rakennuslupia. Kaikki rakennukset huomioon ottaen, jos sanoo, että kauppalan alueella rakennetaan tai ryhdytään rakentamaan yli 40 rakennusta. Se on oloihimme sangen huomattava määrä, joten ei ihme, että on rakennustarpeitten saantivaikeuksia. Lautatavaraa ja tiiliä on vaikea saada, puhumattakaan rautabetonista, kattamistarpeista ja joistakin muistakin tarpeista. Vehnämyllykin on suunnitellut huomattavia rakennustöitä. Kysymyksessä olisivat viljasiilojen rakennustyöt, mutta tänä aikana lienee vaikeata toteuttaa sellaisia suunnitelmia. Kauppalan alueella on ollut v. 1935 kaikkiaan 320 rakennusta, kun niitä nyt arvioidaan n. 500.”

 

16.5.1941. Siirtoväen viljelyspalstatoimikunta.

”Maataviljelevää siirtoväkeä Pieksämäen kunnassa kehoitetaan sopimaan asuinpaikkansa tai sen läheisyydessä olevien maanomistajien kanssa viljelyspalstojen ja laitumen vuokraamisesta vapaaehtoisesti, muutoin voidaan ryhtyä lain nojalla pakkotoimenpiteisiin sanottujen etujen varaamiseksi siirtoväelle.”

 

30.5.1941. Maanviljelijäväestön suurmuutto päätökseen. Maaherra E. J. Jatkola.

Tänä keväänä toimeenpantu siirtoväkeen kuuluvan maanviljelijäväestön suurmuutto lopullisiin sijoituskuntiin on vastikään saatu loppuun ja siirtoväki yhdessä muun Suomen kanssa käy reippain ottein käsiksi alkavaan suureen maatalouskamppailuun.

Mutta pelkkä maan luovuttaminen siirtoväelle ei vielä tee siirtoväen maan viljelemistä mahdolliseksi, sillä useimmissa tapauksissa puuttuu siirtoväeltä tarvittavat maanviljelyskoneet ja työkalut. Myöskään tarpeellista hevostyövoimaa ei ole käytettävissä. Tämän vuoksi kehoitetaan kuntien paikallista maanviljelysväestöä, mahdollisuuksien mukaan lainaamaan siirtoväen käytettäväksi sen tarvitsemia maanviljelyskoneita sekä tukemaan siirtoväkeä kaikin keinoin nyt käytävässä maataloustuotantotaistelussa, sillä kysymys ei ole ainoastaan siirtoväestä, vaan koko kansamme jatkuvasta toimeentulosta.”

 

Omaa peltotilkkuaan kun äiti äesti,
Niin uuden elon alkamista kiurut säesti.
Mie istuin pienen veljen kanssa siinä pellon laidalla,
Kerroin hälle, kuinka kaunis oli kerran Karjala (Veikko Lavi).

 

Karjalan heimo äesti Savon kivisiä peltoja, mutta vielä oli tuleva päivä jolloin saatiin nähdä, kun kotiseudun kunnaitten koivikot tuuhettui ja käki kukkui…

 

 OSA II

(27.11.2014)

 

Jatkosota alkaa kesäkuussa 1941, karjalaisten kotiinpaluu

Saksa hyökkäsi pohjoisessa Neuvostoliiton rajan yli ja Suomi tuli viikon kuluttua mukaan. Sota oli menestyksekäs, Karjalan kannas vallattiin viholliselta ja pian se oli suomalaisten hallinnassa. Evakoitten mieli vierailla mailla halaji kotiin ja ensimmäiset paluumuuttajat ilmoittautuivat jo syksyllä. Palanneita odotti kotiseudullaan karu näky. Sota oli vienyt monien kotitalot, elämä jouduttiin aloittamaan alusta.

 

13.9.1941. Siirtoväen hankittava uudet ostokortit (Pieksämäen Sanomat). ”Siirtoväkeen kuuluvia henkilöitä Pieksämällä kehoitetaan ennen muuttoa takaisin vallatulle alueelle hankkimaan uudet ostokortit sen paikkakunnan kansanhuoltolautakunnalta, jonka alueella he nykyisin ovat.”

 

31.10.1941. Rautua raivataan.Tilannekatsaus. ”Hiljaa ja huomaamatta on takaisin vallattuun Karjalaan syntynyt eräänlaisia siviilielämän hermokeskuksia: kuntain ja pitäjäin esikuntia, joihin tällä haavaa keskittyy vasta heränneen, vielä niin peräti hentoisen, uuden elämän alku.

Sotilaitten lottakanttiini on ainoa paikka täällä Karjalassa, jossa saa rahalla jotain ostettavaa. Kunnan esikunta on tänne saapuneille Karjalan asukkaille ainoa tuki- ja huoltopaikka. Raudun esikunta oli asettunut taloksi kirkonkylän lähellä sijaitsevaan Keripadan kylään.

–Niin, syyskuun 25.-26. pnä meitä rautulaisia saapui tänne 170 henkeä, tällä erää siviiliväestön vahvuus on noin 180. Talven yli ei suurempia henkilöryhmiä voi tänne jäädä, sillä eihän meillä ole täällä kauppapuotiakaan. Mutta ensi keväänä!

Kunnan alueella on 44 varsinaista kylää. Pitäjän keskustan kylät ovat tuhoutuneet pahiten. Vepsän kylästä on vain pari taloa poissa. Kärsälä, Suvenmäki, Kopola ja Korlee ovat aika eheitä. Sirkiänsaari on kokonaan tuhottu. Palkealan yli 60 taloa käsittävästä kylästä on vain pari taloa jäljellä, mutta sen sivustassa on säästynyt ryhmä taloja. Kylän kreikkalaiskatolinen kappeli on siinä kunnossa, että siitä ei korjaamallakaan saa mitään. Vakkilan tsasounasta on revitty ovet, akkunat, lattia ja välikatto pois. Itse kirkonkylän aukion ympärillä ollut tiheä asutus on täydellisesti tuhoutunut. Kirkon kivijalan päälle olivat ryssät rakentaneet elokuvateatterin ja sen taakse kirkkotarhaan tanssilavan.  Kirkonkylä tuhoutui jo varsin pahasti talvisodan aikana, mutta vanjat olivat rakentaneet raunioille hökkeleitään parikymmentä kappaletta. Keripadan kylästä on purettu pari taloa, muuten on kaikki verraten eheätä. Onpa ilmestynyt monta uuttakin taloa. Ne ovat etupäässä muista kylistä tänne siirrettyjä ja pantu kokoon pellon saralle, pölkkyjen varaan. Vehmaisten kylän 60 talosta on entisiä taloja noin 40 jäljellä. Sinnekin on ilmestynyt kolhoositaloja 9 kpl ja nekin venäläiseen tyyliin hiekalle rakennettuja. Eräänkin pienen maatilan maille (omistaa Matti Loponen) on ilmestynyt kokonaista viisi kolhoositaloa. Tilan entinen päärakennus on jälellä, joten nuo ryssien yhden huoneen talorottoset ovat vain tiellä ja siis pois purettavat. Viljan olemme saaneet kaikki talteen, jopa puiduksikin.–Entäs aurat? –Auroja olemme saaneet. Armeijan hevosilla sotilaat kyntävät sitä mukaa kuin heidän aikansa antaa perään.- Lisäksi kyntää eri kylien pelloilla 3 traktoria.

 

6.12.1941. Itsenäisyyspäivän vietto Raudussa. ”Kahden sodan hävittämässä Raudussa vietettiin itsenäisyyspäivää vaatimattomin muodoin ja pienin joukoin, mutta toivorikkaan mielialan vallitessa. Aamuherätyksen sai aikaan Pietarin suunnalta kuuluva jyrinä, joka päivän valjettua hiljeni, niin että päivän viettoa ei mikään häirinnyt, jollei ota lukuun pientä vihollislentokoneiden vierailua, ne kun tervehdyskäynnillään kylvivät lentolehtisiä, jotka sisälsivät Stalinin vanhan puheen.

Ilma oli kirkas ja kylmähkö. Kirkon raunioilla pidettiin jumalanpalvelus, johon paikkakunnan sadasta siviilihenkilöstä useimmat osallistuivat, lisänä vielä joukko is.-miehiä. Virsilaulua johti tirehtööri Kosonen ja saarnan rovasti Salo. Jumalanpalveluksen jälkeen käytiin vapaussodan sankarien haudalla, josta runneltu muistopatsas ja hävitetty ympäristö kertoivat kaksivuotisesta sodan ajasta.”

 

6.2.1942. ”Rautulaisten siirtyminen takaisin alkaa vähitellen ensi kevään aikana. Kuntalaiset, jotka aikovat ensi kevään aikana siirtyä takaisin kotipitäjäänsä maatilojaan viljelemään lähettäisivät siitä tiedon Rautuun Raudun kunnanesikunnalle. Samalla on jokaisen ilmoitettava, kuinka paljon voi tuoda mukanaan siemenviljaa, kuten kevätvehnää, ohraa, kauraa, perunaa, hernettä ja heinänsiementä sekä hevosia ja lehmiä. Samoin on ilmoitettava paljonko voi tuoda mukanaan pellonmuokkausvälineitä, kuten auroja, erilaisia äkeitä ym. ”

 

20.2.1942. ”Takaisin palaavan siirtoväen nautaeläinkanta on lisääntynyt viime vuodesta, hevoskanta on vähentynyt. Mistä se voi johtua? –Se johtunee lähinnä armeijan otoista. Rehutilanteen kärjistyessä on hevosia poistettu mieluummin kuin muuta karjaa. Miesten poissa ollessa ei ole hevosten hoitajiakaan. Lehmistä on näin ollen ollut suurempi hyöty kun ihmisten ravinnostakin on ollut puutetta.–Miltä näyttää rehutilanne? –Synkältä. Kotieläinten pito on viime aikoina ollut vaikeata. Miehet joutuivat lähtemään ennen heinäntekoa ja monilla töillä rasitetulle naisväelle ei ollut tarpeeksi aikaa riittävän rehuvaraston hankkimiseen talven varalle. Moni siirtolainen on joutunut hävittämään ainoan lehmänsä rehujen puutteen vuoksi.”

 

Maaliskuu 1942. Haastattelussa siirtoväen huoltojohtaja Karikuusi.  ”On paljon tärkeitä tekijöitä, jotka jarruttavat siirtymistä kotiseuduilleen. Pieksämäen kunnan siirtoväen huoltojohtaja Antti Karikuusi vastaa siirtolaisille: Raudusta kotoisin oleviin siirtolaisiin, joita Pieksämäen kunnassa asuu, kohdistuvat sodan aiheuttamat vaikeudet, koska rintamalinjat kulkee niin lähellä pitäjää, ettei rauhan aikaista elämää mitenkään voida ajatella siellä. Tilanne muuttuu aivan toiseksi sen jälkeen, kun Pietarin motti saadaan selväksi.–Jääkö siirtolaisia Pieksämäelle? –Ei jää. Tammikuun lopussa oli siirtolaisia Pieksämäen maalaiskunnassa 1832 henkeä, joista vain yksi on ilmoittanut jäävänsä paikkakunnalle. Siirtoväen elämä ei ole ollut ruusuilla tanssimista. Heistä on toista sataa yli 60 -vuotiaita ja huollon alaisia 402. Huoltoraha on aikuisille vain 10 mk ja yli 10 v ikäisille lapsille 8 mk. Jokaisen on helppo kuvitella, mitä merkitsee elämä näissä puitteissa. Asuntopula on ollut suurena haittana samoin kuin polttopuupula. Miehet ovat poissa, eivätkä voi auttaa tilannetta. –Miten on siirtoväen ja isäntäväen välien laita? –Välit on joissain paikoin yrittäneet kiristyä, mutta aina on sentään selvitty oikeille urille. Vuokrahan, jonka siirtolaiset maksavat, tuntuu kovin halutulta, mutta ajatellen siirtoväen asemaa, muuttuu tilanne siinäkin heidän edukseen. Kaikki tehdään valmiiksi muuttoa varten takaisin kaivatulle kotiseudulle, lopetti huoltojohtaja Karikuusi.

Edelliseen tahdomme omasta puolestamme lisätä, että toivomme paikkakunnan väestön sopeutuvan tilanteeseen. Antakaamme siirtoväelle vielä näinä mahdollisesti viimeisinä yhdessäolomme aikoina kaunis muisto täällä viettämistään ajoista. Mitä merkitsee enää muutaman kuukauden aika vuosikymmenten ja vuosisatojen rinnalla, joiden aikana tullaan näitä aikoja muistamaan niin takaisin vallatussa Karjalassa kuin täälläkin!”

 

Maaliskuu 1942.  Siirtolainen Raudusta pakinoi. ”Rautulaisten mieli palaa kotiin sodan hävityksistä huolimatta. Moni vanhus täällä siirtolaisena huokailee, kunpa pääsisin lepäämään omaan kirkkomaahan omaisteni ja sukuni keskelle.

Todennäköistä on, että sodan jälkeen tulee pitkä rauhan aika, sillä vihollisemme on saanut ja edelleen saa kovia iskuja, ettei se pysty uutta sotaa alkamaan lähivuosina. Siksipä voivat rautulaiset palata luottavaisella mielellä hävitettyä kotiseutua rakentamaan. Jos tilanne vielä muuttuu sellaiseksi, että vapaa liikeyhteys avautuu itään päin, silloin Rautu on maamme parhaimpia paikkoja.

Silloin rakennamme kotejamme siellä, muistelemme ja lapsillemme kerromme evakkoajastamme, jolloin olimme Savon heimon vieraana ja sen ystävällisten emäntien ja isäntien avulla, heidän vieraanvaraisuuttaan nauttien, ohi ahtaan ajan pääsimme.”

 

20.3.1942. Paluun odotusta. ”Siirtoväki odottaa malttamattoman paluuta kotikonnuilleen. Takaisin vallatulle alueelle on Pieksämäen kunnasta anottu siirtoa 817 hengelle. Mukana menisi 87 lehmää, 43 hevosta ja 32 muuta kotieläintä. Työvelvolliset suorittavat Raudussa paraillaan paluuta helpoittavia toimia.”

 

29.5.1942. Yli 500 rautulaista palannut kotiseudulleen. ”Paikallinen sotilashallinto on monin tavoin auttanut elämäänsä uudelleen aloittavaa siviiliväestöä. Huoltojohtaja Antti Karikuusi: -Vaikka Rautuun ei toistaiseksi ole laskettu kuin täysin työkykyistä miesväestöä sekä lapsettomia perheitä, on Rautuun palannut yli 500 henkilöä. Naisia ja lapsia ei näin lähelle sotatoimialuetta ole vielä päästetty. Sotilaat avustavat paikallista väestöä kaikin tavoin. Viimeksi he ovat auttaneet siirtoväkeä toukojen teossa. –Motin luhistumista odotetaan vain hartaasti, mikä seikka edistäisi Raudun elämän palaamista entiselleen.”

 

10.7.1942. Rautulainen puukkojunkkari näytteli jälleen miehuuttaan Pieksämän kauppalassa.  ”Viime maanantaina noin klo 18 sattui maantiellä Ns.talon kohdalla puukotus, jonka yksityiskohdista olemme saaneet poliisilta seuraavia tietoja. Raudusta kotoisin olevan Simo Jantusen kulkiessa humalaisena maantiellä, kuuli hän takaansa puhetta, jonka arveli kohdistuvan itseensä. Tästä kimmastuneena otti hän puukon ja löi sillä takana tulevaa kauppalasta kotoisin olevaa Kosti Putkosta lapaluun alle ja kaulaan. Puukotettu toimitettiin heti sairaalaan ja on hänen vammansa vakavat, mutta hengenvaaraa ei ole. Puukottaja, jonka poliisi heti pidätti, on vanha puukon käyttäjä. Jo Raudussa ollessaan on hänet tuomittu yhdestä taposta ja yhdestä puukotuksesta. Täälläkin on hän jo aikaisemmin esiintynyt puukottajana.

 

31.7.1942. Siirtoväen henkikirjoitus. ”Siirtoväkeä on vielä runsaasti Pieksämäellä ja lähiympäristössä. Heinäk. 31 pnä oli siirtoväkeä Pieksämän kauppalassa 1396, Pieksämäen pitäjässä 1544, Jäppilässä 389, Haukivuorella 362, Virtasalmella 275 ja Joroisissa 31 henkeä. Pieksämäen seudulta ei toistaiseksi ole odotettavissa suurempaa muuttoa takaisin vallatulle alueelle.”

 

23.10.1942. Mitä kuuluu Rautuun? H. Ihalainen, kansanhuoltojohtaja: ”Tähän mennessä on Rautuun palannut 1241henkeä. Puutteelliset asunto-olot pakottavat osittaiseen poismuuttoon. Lämpimiä asuinpaikkoja on vähän ja niistäkin suurin osa muihin tarkoituksiin käytettynä. Pahviparakit eivät tarjoa riittävää suojaa kylmää ja sadetta vastaan. Saunoja ja muita pienempiä rakennuksia ovat asukkaat kyllä rakentaneet, mutta kaikki eivät ole siihenkään kyenneet. Monet rakentavat asuntoja maan sisään ja kaivautuvat kuin ketut luoliinsa. Terveelle ihmiselle se kyllä käy päinsä, mutta ken on vähänkin sairaalloinen, ei sellaisessa asunnossa tule toimeen. Yleinen ajatus on, että ei täältä lähdetä pois pienestä pakostakaan.

Kotieläimiä on Rautuun siirretty 162 hevosta, 520 lehmää, 5 sonnia, 170 hiehoa ja vasikkaa, 88 lammasta, 66 sikaa, 108 porsasta ja 89 kanaa. Hevosia on vähänlaisesti viljelyksiin nähden, sillä viljelmiä on noin 400, joten suuri osa viljelmistä on hevosia vailla.

Kauppaliikkeitä on toiminnassa neljä ja viideskin on valmisteilla. Raudun osuuskaupalla on yksi myymälä, joka sijaitsee suunnilleen entisen paikalla. Vepsassa on Nahkurin kauppa entisellä paikalla ja Suurporkulla Hännikäisen kauppa suunnilleen entisellä paikalla. Sunikkalan kylään on tullut uusi tulokas Raudun Talousliike. Se toimii entisessä kelloseppä Sojakan talossa, ja sen omistajana ja toimitsijana on rautulaisille tunnettu, ent. Osuuskaupan myyjä Maija Kurki. Siinä ne neljä kauppaa ovatkin. Viides, joka on vasta valmistelun alaisena on entinen Ilmi ja Toivo Loposen kangaskauppa. Lisäksi on täällä Rauha Ahosen parturiliike, ja kahviloita Raudun Marttamaja ja Osuuskaupan kahvila. Lottakanttiinit ovat sotilaita varten. Kohta aloittaa myös toimintansa entinen Pekka Loposen Keskus-kahvila, omistajan uudessa talossa melkein entisessä paikassa.

Myllyjä ei Raudussa vielä ole toiminnassa, mutta lähiaikoina aloittaa Martti Pyykön omistama ja uudelleen rakennuttama mylly pyöriä. Myllyn yhteydessä olevat pärehöylä ja sirkkeli jo pyörivät. Käyttövoimana on vesi ja sähkö. Lähiaikoina valmistuu myös Heikki Kiiskin omistama kotitarvemylly.”

 

23.10.1942. Raudun kirkon jälleenrakentaminen.  ”Raudun kirkkokansa on saanut pieksämäkeläisiltä veljiltä ja sisarilta 50 000 mk, millä summalla tahdotaan tukea Raudun sodassa tuhoutuneen kirkon jälleenrakentamista. Lahjoitus on kaunis kädenojennus siirtoväelle. Se jättää valoisan muiston tuleville rautulais- ja pieksämäkeläispolville hyvästä tahdosta ja yhteisymmärryksestä, mikä on vallinnut siirtoväen ja paikallisen väestön välillä kaikista vaikeuksista ja pikku hankauksista huolimatta.”

 

31.12.1942. Siirtoväkeä. Viime joulukuun 31 pnä oli Mikkelin läänissä 11 152 henkeä siirtoväkeä, joista itse toimeentulevia 9325 sekä valtion huollossa 1827. Mainittakoon, että tästä määrästä oli Pieksämän kauppalassa 1330, Pieksämäen kunnassa 1421, Haukivuorella 348, Jäppilässä 324, Joroisissa 11 ja Virtasalmella 194.

 

Joulukuun 31 pnä (1943) oli Mikkelin läänissä 9330 henkeä siirtoväkeä. Tästä määrästä oli Pieksämän kauppalassa 1133, Pieksämäen kunnassa 1178, Haukivuorella 276, Jäppilässä 222, Joroisissa 25 ja Virtasalmella 151.

 

25.2.1944. Kauppalaan ei voida enää sijoittaa siirtoväkeä.  Kauppalan vakinainen asukasluku ylittää jo 4000 ja sen lisäksi on vielä toistatuhatta talvisodan aikaista siirtolaista eli suhteellisesti enemmän kuin muissa väestökeskuksissa. Kun kauppalan ympäristö on lisäksi heikkoa tuotantoaluetta, on elintarvikkeiden, varsinkin maidon jakaminen, ollut aika-ajoin heikkoa.

 

17.3.1944. Suurlahjoitus. Matkalaukku Oy lahjoittanut Kansanavulle 100 000 mk. Matkalaukku OY:n puolesta lahjoitti eilen toimitusjohtaja Lauri Saari täkäläiselle Kansanavun Keräystoimikunnalle 100 000 mk. Tämä on ensimmäinen suurlahjoitus, joka on tehty Pieksämän kauppalassa.

 

21.4.1944. Siirtoväkeä. Pieksämäen kauppalassa ja Pieksämäen kunnassa on edelleen siirtoväkeä enemmän kuin muissa lähiseudun kunnissa. Niinpä maaliskuun päättyessä oli Pieksämäen kunnassa 1171, Pieksän kauppalassa 1134, Joroisissa 40, Jäppilässä 217 ja Virtasalmella 150.

 

Neuvostoliiton suurhyökkäys alkaa 9.6.1944, karjalaiset joutuvat jälleen evakkoon

 

23.6.1944.  Ilmoitus. ”Raudun kirkkoherranvirasto palvelee seurakuntalaisiaan tästä lähtien Pieksämän kauppalassa Savontie 40 (ent. Säästöpankin talo).”

 

Sotapakolaiset. ”Karjalan kansan ristintie on kautta aikojen ollut monivaiheinen ja raskas. Siitä huolimatta kansa on pysynyt pirteänä, elämänhaluisena ja yritteliäänä. Vaaran uhatessa se on väistynyt, mutta palannut aina uudelleen. Mitä vainolainen on lukemattomia kertoja tuhonnut, sen karjalaiset ovat rakentaneet aina uudelleen entistä ehommaksi. Taas sen kohtaloksi on tullut siirtyä kotikonnuiltaan, vain rippeet mukanaan kaikesta siitä, mitä oli lyhyenä aikana ennätetty koota jatkuvan elämän turvaamiseksi. Kärsivällisesti he tyytyvät evakon osaan. Mutta millä tavalla muu Suomi suhtautuu kovaosaiseen Karjalan kansaan? Aina ei vastaanotto ole ollut sellaista kuin sen olisi toivonut olevan. Tässäkin ympäristössä on sattunut tapauksia, että on poliisivoimin ollut pakko sijoittaa näitä ilman omaa syytään kotinsa menettäneitä pakolaisia. Hyvät ystävät ja kylänmiehet! Sellainen vastaanotto ei ole kaunista, vaan jyrkästi tuomittavaa. Mukavuussyistä ei ole lupa sulkea oveaan apua ja suojaa tarvitsevalta siirtoväeltä.

Tulee muistaa, etteivät karjalaiset ole vuosikausiin voineet etsiä omaa mukavuuttaan. Kun he pari vuotta sitten siirtyivät omille asuinsijoilleen, heidän piti asua korsuissa ja olkimajoissa ja muokata raiskattuja peltojaan. Mutta heillä kuitenkin oli uskoa yrittää. Karjala alkoi jälleen kukoistaa. Kun tuli myrsky, heidän täytyi taaskin lähteä ja jättää kaikki; kodit, viljapellot, kynnökset, kylvökset ja laidunmaat. Eivätkä he pidä siitä suurta melua.

Se epämukavuus, minkä karjalaisten tulo aiheuttaa, ei ole edes epämukavuuden varjokaan siihen verrattuna, mitä Karjalan kansa on kokenut. Jokainen menköön itseensä ja ajatelkoon asiaa ennen kuin ottaa epäviisaan mahtiasenteen sotapakolaisia kohtaan.”

 

7.7.1944. Siirtoväkeä tukemaan. Talkoonuoret toimittavat keräyksen kauppalassa ja Pieksämäen pitäjässä. Kun Karjalan kansasta monien oli jälleen pakko lähteä niin kiireesti, etteivät ennättäneet ottaa mukaansa mitään tai muuten menettivät suuressa hälinässä kaiken omaisuutensa, järjestävät Pieksämäen talkoonuoret keräyksen heidän auttamisekseen.

 

21.7.1944. Siirtoväki kauppalassa ja Pieksämäen kunnassa. Noutakaa ensi tilassa kauppalan keskusvarastoissa olevat tavaranne. Ilmoittakaa myös jokainen henkilötietonne ja osoitteenne kortistoon, koska se on korvausasioiden vuoksi tarpeellinen. Vilho Siikanen.

Pieksämäen siirtoväelle saapunut vaatetavaraa. Suomen Punainen Risti on lähettänyt vaatetavaraa ja jalkineita siirtoväelle mm. Pieksämäelle.

Siirtoväen ilmoitettava omaisuutensa palauttamista varten. Varastoitua siirtoväen omaisuutta ei voida palauttaa, ennen kuin omistajan osoite on tiedossa. Kun kysymyksessä on suuri määrä pilaantumisellekin alttiina tai muuten nopeaa palauttamista vaativaa omaisuutta, kehoitetaan siirtoväkeä ensi tilassa ilmoittamaan osoitteensa Sisäasiainministeriön siirtoväen asiainosastolle.

Siirtoväelle kerättyjä vaatteita on vielä jaettavana. Niitä vaatteita, joita Pieksämän kauppalan talkoonuoret keräsivät, on vielä jakamatta. Kun niissä on paljon kesäkäyttöön sopivia, kehoitetaan vaatepulassa olevia siirtolaisia kääntymään siirtoväen johtaja V. Siikasen puoleen.

Siirtoväelle kerättyjen tavaroiden jakaminen suoritetaan maanantaisin, keskiviikkoisin ja perjantaisin klo 9-11 partiolaisten huoneustossa kauppalan uimarannan luona. Kaikki anojat noutakoot myönnetyt avustuksensa aivan ensi tilassa. Aseveljien naisjaosto.

Siirtoväen kadonneista lampaista ja sioista tehtävä ilmoitus elokuun aikana. Niitten siirtoväkeen kuuluvien henkilöitten, joitten lampaita ja sikoja on siirtomatkalla kadonnut, on tehtävä niistä ilmoitus elokuun loppuun mennessä. Ilmoituksessa on mainittava eläimen laji, syntymäaika sekä koko ja on ilmoitukseen liitettävä kahden luotettavan henkilön antama todistus annettujen tietojen paikkansapitävyydestä.

 

Elokuu 1944. Pieksämäen kunnassa 2000 siirtolaista. Pieksämäen huoltotoimistosta saatujen tietojen mukaan on siirtoväkeä kunnassa tätä nykyä noin 2000 henkeä. Ennestään oli täällä noin 1000 siirtolaista. Ensimmäiset saapuivat tällä kertaa kesäkuun 12 pnä, minkä jälkeen on tullut jatkuvasti niin, että lukumäärä kohoaa 2000. Muutamia ikäviä poikkeuksia lukuun ottamatta ovat siirtoväen ja paikallisen väestön suhteet hyvät.

 

Sota loppuu 4.9.1944, karjalaisten kodit jäivät lopullisesti rajan taakse

Välirauha solmittiin syyskuun 19. päivänä 1944.  Sen mukaan siviiliväestön tuli poistua alueelta parin päivän kuluessa. Lokakuun 3. päivänä Karjalan kannas, Laatokan Karjala ja Raja-Karjala luovutettiin uudelleen Neuvostoliitolle. Sodan jälkeen yli 400 000 luovutettujen alueiden (Petsamo, Salla-Kuusamo, luovutettu Karjala, Suomenlahden ulkosaaret) asukasta siirtyi muualle Suomeen.

Vain 19 suomalaista ei lähtenyt kesän ja syksyn 1944 aikana evakkotaipaleelle, vaan jäivät odottamaan tyhjille kotiseuduille uusien isäntien tuloa.

 

Syyskuu 1944.  Henkilötietoja. ”Pieksämäen kauppalassa olevien talonomistajien ja haltijoiden on ilmoitettava poliisivartiokonttoriin henkilötiedot kaikista talossaan asuvista siirtolaisista t.k. loppuun mennessä. Apulaisnimismies.”

 

29.9.1944.  Asuntotilanne kauppalassa. Syksyn ja kylmien ilmojen nyt tultua on asuntokysymys täällä kauppalassa entisestäänkin kiristynyt tänne sijoitettujen sotilasyksikköjen, siirrettyjen rautatieläisten ja paikkakunnalle asettuneiden siirtolaisten takia. Tilanne alkaa olla usean asunnontarpeessa olevan kohdalta kriitillinen heidän asuessa ulkorakennuksissa, ullakoilla, saunoissa ym. sellaisissa paikoissa, joissa asuminen kylmänä vuodenaikana on mahdottomuus. Kun vielä otetaan huomioon se, että kohdakkoin vapautuu sotapalveluksesta miehiä, jotka ovat solmineet avioliiton ja useissa tapauksissa on jo lapsia, ovat he varsinaisina paikkakuntalaisina oikeutetut vaatimaan asuntoa itselleen kotipaikkakunnallaan. Asuntopula oli jo talvisodan alussa v. 1939. Talvisodan aikana ja sen jälkeen asettui tänne niin paljon siirtoväkeä, että sitä suurimmillaan oli 42% asukasluvusta, määrä, mihin mikään muu paikkakunta koko Suomessa ei päässyt. Kauppalan toimesta rakennettiin kuusi kpl suurehkoja kaksikerroksisia asuintaloja, jotka annettiin vuokralle. Myöskin toimenpide, mihin mikään muu kunta Suomessa ei ryhtynyt. Yksityistä rakennustoimintaa oli myös runsaasti, mutta siitä huolimatta oli jatkuva asuntopula. Kauppalan rakennuksista on 85% rakennettu käsittämään kaksi huonetta ja keittiön. Tällaisiin asuntoihin on vaikea ajatella vieraiden ihmisten asettuvan asumaan. On huomattava, että sotilasmajoitus on ottanut joukon näitä vierashuoneita ja ahtanut niissä asuvan perheen keittiön ja kamarin asuntoon. Yli sadan ilman asuntoa olevan perheen keittomahdollisuuksien järjestäminen on miltei mahdotonta. Kauppalaan on tällä hetkellä aivan mahdoton sijoittaa asumaan valtionrautateiden palvelukseen siirrettyjä viran- ja toimenhaltijoita, puhettakaan sellaisista siirtolaisista, joilla ei ole vakinaista virkaa tai tointa. Ainoa keino asuntokysymyksen hoitamiseen on valtionrautateiden alulle panema rakennustoiminta oman henkilökuntansa asunnontarpeen tyydyttämiseksi. Myötätunto ja kauniit sanat eivät nyt auta. Tarvitaan yksinomaan tekoja. K.J.Lehtiö.

 

29.9.1944. Karjalaisen liikeväen sijoittuminen. Kun siirtoväen ja heidän joukossaan Karjalan liikeväenkin, on nyt etsittävä vakinaisia sijoittumispaikkoja, kiintyy huomiomme kauppalan mahdollisuuksiin tarjota paikkoja kauppalastamme. Pieksämäen Liikemiesyhdistyksen puheenjohtaja Lauri Saari vastasi: -Tiedustelua on ollut runsaasti ja Liikemiesyhdistyksen johtokunta on asettunut puoltamaan Karjalasta saapuneen liikeväen sijoittumista kauppalaan. Mutta kauppala ei ole tehnyt mitään teollisuudelle ja liikemiehille sopivien tonttiensa luovuttamiseksi. On myönnettävä, että kauppiaiden ja pienyrittäjien on vaikea asettua tänne asuntopulan ollessa niin kireä kuin se on. Monet aikaisemmin liike ja työpajoina olleet huoneistot on nyt otettu asuntotarkoituksiin eikä huoneenvuokralautakunta näytä voivan vapauttaa niitä kaupalliseen tai tuotannolliseen tarkoitukseen. Toisaalta pitäisi olla selvää, ettei siirtoväki elä ainoastaan leivästä, vaan sen tulisi päästä viivytyksittä mukaan luovaan työhön voidakseen jatkaa elämäänsä ja luoda uuden pohjan menetetyn tilalle.

 

Lokakuu 1944. Omistajaa vailla 1300 siirtonautaa. ”Evakuointia suoritettaessa joutui huomattava määrä karjaa erilleen omistajistaan. Harhautuneen karjan toimittamiseksi takaisin omistajille, on siirtoväenasiain osasto lähettänyt siirtoväen huoltojohtajille luettelot, joihin on merkitty kaikki sellaiset tiedot, jotka voivat auttaa eläinten omistajain selvillesaantia. Jäljellä on vielä 1300 päätä nautoja, lehmiä, sonneja ja nuorta karjaa, jonka omistajia ei ole saatu selville. Tuntemattomaksi jääneiden eläinten tuntemistilaisuuksia järjestetään Joroisissa lokakuun 28 pnä. Eläimiä tuntemaan saapuville ei myönnetä vapaita matkoja, mutta jos etsijä löytää oman eläimensä, niin eläin lähetetään valtion kustannuksella omistajan sijoituskuntaan.”

 

17.11.1944. Kehoitus rakentaa ullakkohuoneita. ”Niitä talonomistajia, joilla on vapaata ullakkotilaa ja sopivat portaat kehoitetaan ensi tilassa rakennuttamaan asuntopulan helpottamiseksi ullakkohuoneita. Rautanauloja on nyt tarkoitukseen saatavilla. Huoneenvuokralautakunnan puheenjohtaja.”

 

17.11.1944. ”Pieksämäen kunnan kansanhuoltolautakunta kehoittaa kaikkia niitä heinän luovuttajia, jotka ovat siirtoväelle heinää luovuttaneet ja eivät ole siitä ilmoittaneet kansanhuoltotoimistoon, lähettämään ne heti kansanhuoltolautakunnalle. Samoin ne perunanostoluvat, joilla on peruna jo luovutettu, tulee lähettää samaan paikkaa 1.12.1944 mennessä.”

 

15.12.1944. Rappiotiloja luovutettu sovintokaupalla siirtoväelle. ”Pieksämäen kunnassa on myyty jo useita rappiotiloja sovintokaupalla siirtoväelle ja lisää tultaneen myymään. Tällainen sovintokauppa on paras ja mieluisin tapa sekä siirtoväen että myyjäin kannalta. Sovintokauppa yhdistää ja lujittaa naapurisiteitä paremmin kuin pakko-otto. Toivottavaa olisi, että mahdollisimman monet rappiotilojen omistajat luovuttaisivat nämä tilansa sovinnolla, niin ensi keväänä alkaisi kuumeinen touhu monen alakuntoon päässeen tilan tanhuvilla.”

 

5.1.1945. Elämä elpyy.  ”Rauhantila on lisännyt toimintahalua kaikissa piireissä. Niinpä monta vuotta hiljaisuuteen tuomitut yhdistykset ravistavat toimettomuuden aiheuttaman kohmeen jäsenistään ja alkavat touhuta entistä virkeämpinä. Varsinkin siirtoväkeen kuuluvat näytelmäkerhot ovat jo vilkkaassa toiminnassa siltä varalta, että kun huoneistot ja näyttämöt saadaan siihen kuntoon, että voidaan esiintyä, ollaan heti valmiit astumaan esiin. Samoin on urheiluseurojen laita.”

 

27.4.1945.  ”Raudun kuntalaiset haluavat sijoituspaikakseen eteläisemmän maakunnan kuin Pieksämäen seutu. Raudun kunta on jo aikaisemmin kääntynyt lähetystön kautta ministeriön puoleen kuntansa sijaintia koskevassa kysymyksessä. Nyt valtioneuvostolle jättämässään kirjelmässä on Raudun kunnan hoitokunta uudelleen palannut asiaan selittäen, ettei Raudun kunnan sijoittaminen Pieksämäen ympäristökuntiin ole kohtuullista ja oikeudenmukaista, siksi että rautulaisten entinen sijaintipaikka oli viljavaa ja helposti viljeltävää, mitä Pieksämäen ympäristö ei suinkaan ole. Hoitokunta on esittänyt, että tämä epäkohta korjattaisiin nykyisin käynnissä olevien maansaantiasioitten järjestelyissä ja katsoo, että Raudun kunnan sijaintipaikka sen entisen sijainnin huomioiden olisi jossain linjalla Lappeenranta-Lahti-Kuhmoinen-Tampere-Porin etelä- ja länsipuolella.”

 

Siirtoväen lopullinen sijoittaminen

Sodan runtelemassa maassa sijoittaminen oli varsin suuri operaatio. Kun sota päättyi, piti jäljelle jääneeseen Suomeen sijoittaa noin 430 000 siirtolaista. Heistä 407 000 oli karjalaisia. Tämä aiheutti kovan asuntopulan. Pieksämäellä asuntopulaa yritettiin paikata sijoittamalla evakoita mm. Naarajärveltä poismuuttaneen sotavankileirin rakennuksiin.

Uusilla asuinsijoilla siirtokarjalaiset ryhtyivät pian rakentamaan elämää alusta. Uutteruutensa, sopeutuvaisuutensa ja aloitteikkuutensa avulla he pureutuivat pian uusien asuinalueitten elämään. Alkuaikojen vieroksunta haihtui, ja sittemmin karjalaiset on hyväksytty tasavertaisiksi paikkakuntalaisiksi kaikkialla maassa. Siirtokarjalaiset vaikuttivat monissa asuinpaikkakuntiensa kunnallisissa ja seurakunnallisissa luottamustehtävissä, eduskunnassa ja erilaisten liikkeiden johdossa jopa enemmän kuin heidän suhteellinen määränsä edellytti.

 

Omaa peltotilkkuaan kun äiti äesti,
Niin uuden elon alkamista kiurut säesti.
Mie istuin pienen veljen kanssa siinä pellon laidalla,
Kerroin hälle, kuinka kaunis oli kerran Karjala (Veikko Lavi).

 

Lähteet:

PIEKSÄMÄKI –Pieksämäen, Virtasalmen, Jäppilän, Suonenjoen, Haukivuoren ja Rautalammin uutis- ja ilmoituslehtiuutis- ja ilmoituslehti

PIEKSÄMÄEN SANOMAT

KOTISEUDUN RISTEYSASEMA (Markku Iskanius)

Karjalan Liitto ry nettisivut

 

 

Asko Hankilanoja

 

 

 

Viimeksi päivitetty 27.04.2016 20:55